Pidin pitkään tätä blogin kirjoittamista itsekeskeisten besserwissereiden touhuna, jotka kuvittelevat omien mitättömien ajatustensa olevan edes etäisesti kiinnostavia, mutta sitten heräsin todellisuuteen. Mitä muuta minä sitten olen, jollen juuri tuollainen keskiluokkainen, keskiverto, mukanokkela lässyttäjä. Erittelemättä sen tarkemmin syitä tähän valaistumiseen, voin todeta, että tätä ratkaisee ihmiskontaktiongelmani suhteellisen kivuttomasti. Minun sulkemisekseni pieneen luolaan on jo pidemmän aikaa puuhattu kansanliikettä.
Jos päätän jakaa teidän kanssanne muutaman oleellisen yksityiskohdan itsestäni. Kengännumeroni on 35, osaan hyppiä vasemalla jalalla paremmin, ala-asteenopettajani ei pitänyt minusta ja yläasteella sain 9 matematiikasta, koska minulla oli kauniit siniset silmät. Matemaatikkoa minusta ei tullut, vielä...
Tämä saa luvan loppua tähän, koska totesin, ettei minulla ole juuri nyt mitään sanottavaa. Kiteytän ajatuksiani seuraavaan kertaan asti.
Tekstit
1 kommentti:
eiköhän me kaikki syyllistytä johonki tohon tyyliseen välil:D
hauskoja kahvi- ja teehetkiä me kuitenki saadaan yhdes aikaseks vaik kummallakaa ei (välil) oo mitää järjellist sanottavaa. niinku karriki aina tuhahtaa ku soitellaa et: "mitä teil nyt on sattunu, onk annal katkennu kynsi ja sää, laura, astunu koiran paskaan vai?"
mut ikimuistettavia tyhjänturinan-tuokioita oon sun kanssas saanu viettää ja toiv. ne jatkuu, rakas ystäväni:D
Lähetä kommentti